*tähän kohtaan sellainen äänitehoste, joka lähtee kielen pärisyttämisestä*
No ei sentään, uuden koiran nimi ei ole Voitto. Komia nimi toki, mutta ensin tarvittais se uus koira talouteen. Kyllä, hauvakuume (krooninen) on taas ja edelleen ilmassa, mutta onneksi nykyinen asumus ei anna myöden toiselle nelijalkaiselle maastonakille. Lotto on silti vetämässä huomiselle (vai sunnuntainako se arvotaan?), että jos tärähtää niin suorilta jaloilta talokaupoille ja sen jälkeen kasvattajalle 
Mutta se voitto! Edellisessä postauksessahan toin ilmi, että meillä Buzzattiin Purinan koiranruokaa. Testauksen ohessa oli mahdollisuus osallistua myös kilpailuun, jossa paras blogikirjoitus palkittiin. TADAA! Voitto osui onnellisesti tänne, jesjesjes, palkintoda Applen iPad! Nyt on taloudessa kaikilla iPadit, sekä ihmisolennoilla että mäyräkoiralla 
Tästä päästään aasin sillan kautta siihen, että mäyräkoira vihaa iPadia! Jos mäyräkoira osaisi puhua, se olisi jo kertonut mielipiteensä siitä, kuinka iPad on astunut hänen “tilalleen”. Eihän se todellisuutta ole, olkaa huoleti, mutta mäyräkoiran näyttelijänlahjoilla se esittää asian juuri näin.
Valaistunut mäyräkoira
Sitten käsittelyyn tämä kevät. Voi luoja minkä teit. Mäyräkoira on nyt karvan verran vajaa 2 vuotta vanha ja vuoden takaiseen se on aika paljon enemmän ja se myös näkyy. Mäyräkoira on mies, tai no poika, mutta uros mikä uros. Naapurustossa taas on tyttökoiria jokunen. Osaako joku jo laskea 1+1? Lenkeistä on kevään myötä tullut täyttä tuskaa. Yleensä aamulenkura sujuu max. 20 minuutissa ja hommat hoituu suitsaitsukkelaan. Noooooooh, naapuritalossa on juoksuinen narttumäykky. Arvatkaapa kuinka kauan nuuskittiin talon vieressä aamulla? Jep jep, aika kauan. Koko paletti kaatui viimeistään siinä kohtaa, kun juoksuinen narttu jolkotteli vastaan. Toden totta, kyllähän se tahti määrätään narun siellä päässä, jossa on kaksi jalkaa, mutta mutta… Olen vahvasti miettinyt mäyräkoiran kohdalle kulkusten karkoittamista. Mäyräkoirasta ei koskaan tule isää vinon häntänsä takia (onko jollain muuten tarkempaa tietoa, miten mutkahäntäisyys periytyy?), joten mitä niillä hormoonipalloilla loppujen lopuksi tekee…? Ainut mikä asiassa mietityttää on se, että mitä jos kulkusten katoaminen muuttaa mäyräkoiran luonteen täydeksi vässykäksi, kun se nyt on hyperaktiivinen Duracel-jänes? Valintoja. Tarkkoja valintoja.
Ja hei, jotta väärinkäsityksiltä vältytään, niin täällä ei tyttökoiria vastaan ole mitään! Tässä on nyt tuskastuttu lähinnä omaan saamattomuuteen, ei toisiin koiriin
Aina sä vaan kuvaat ja kuvaat....
Kevät on tuonut keskuuteemme myös lisääntyneen ruokahaluttomuuden. Siitä en liiemmin jaksa harmistua tai ahdistua, mäyräkoiralla kun sattuu olemaan vähän ylimääräistä talven jälkeen mukanaan. Pitää sitä mäyräkoirankin rantakuntoon päästä, vaikka vettä pelkääkin
Vaikka tekstissä lukeekin, ettei ruoka maistu niin kai se joskus... jos on herkkuja!
Hmm, olenkohan muistanut teille kertoa, notta me on käyty nyt pari kuukautta koirakoulussa? Jännittäviä hetkiä on koettu, mutta opittu hurjasti. Mäyräkoira tosin ei sisäistänyt 7 opintokerran aikana vieläkään paikallaan olemista, kun piti odottaa omaa esiintymisvuoroa tehtäviä suorittaessa. Eipä se mitään, vinkit olivat kuitenkin niin hyviä, että odottaminen kotioloissa on parantunut hurjasti! Myös suojateitä ylittäessä aina muistetaan odottamista harjoitella ja kirmataan tien yli kun VAPAA kajahtaa eetteriin. Viimeisin kerta koostui JÄTÄ-käskyn harjoittelusta. Mäyräkoira ei yleensä hämäänny, mutta kerta se oli melkein ensimmäinenkin. Tosin, kuka ei hämääntyisi, kun vieras ihminen huutaa nakkilautasen (mäyräkoira huomauttaa: nakkiLAUTANEN!!!) vieressä jätä ja puristaa vesipullosta litran vettä naamalle… Tätä me vielä harjoitellaan, mutta aiotaan oppia hyvin!
Parvekkeen kesäpäivystystä aloitteleva mäyräkoira
Johan oli kilometripostaus taas. Kuvat on kehnoja kännykkäkuvia, mutta onneks niistä välittyy hurmaavan mäyräkoiran ihana olemus! Antoisaa viikonloppua ja tsemppiä kaikille kipeileville karvakamuille, blogien perusteella teitä on aika monta :/
Lämpimiä ajatuksia, ja ilmoja!
Tässä kun vartioin niin yksikään fasu ei meikäläisen ohi pääse...
